Odottavan aika on pitkä

Miten tämä maaliskuu onkaan tuntunut niin pitkältä? Johtuukohan se siitä, että kun lunta ei enää ole, niin ei millään malttaisi enää odottaa pihahommiin pääsyä. Piha on kuitenkin märkä ja routaakin on vielä ja löytyypä jäätäkin jostain nurkasta.

Onhan siellä kuitenkin joitain tulpaanin piippoja ja lumikellotkin kukkii. Pitää vaan jaksaa odottaa.


Otin luumupuun oksia maljakkoon, että saisi vähän kevät fiilistä.


Ostin muutamia tetejä kasvariin


Löysin myös sinivuokkoja koiralenkin varrelta.


Sadepäivinä ja telkkaria katsellessa virkkasin afrikankukkia ja tein niistä pienen peiton.


Sen peiton päällä voi sitten tämä meidän ensimmäin laspsenlapsi  kelliä.
 Tyttö syntyi 4.3 ja minun mummoaika alkoi muutenkin, kuin vain kuumina aaltoina.

Onneksi ensi perjantaina alkaa puutarhamessut Turussa. Onnetar suosi ja voitin Mielen lumoa blogista liput, joten messukuulumisia on luvassa. Toivotaan että ilmat lämpiävät sitten kunnolla, niin paljon on suunnitelmia toteutettavaksi.

Hyvää kevättä kaikille.

Kommentit

  1. Meidän sinivuokkojen kukkimiseen menee vielä aikaa... Lunta on vielä paljon, mutta yritetään malttaa odottaa. Ihana peitto ja ihana mustatukkainen tyttö! Onnea mummulle!

    VastaaPoista
  2. Onnea ensimmäisestä lapsenlapsesta! Voi sitä tunnetta. Meillä on jo viisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Oli se kyllä jännä päivä mummillekin.

      Poista
  3. Ihanat sinivuokot ja suloinen pikkuinen! Oikein paljon onnea koko perheelle! Keväistä alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heinäkuun 2016 kuvia

Pionien aika

Viime kesänä